Koulumaailma on juuri nyt nopeiden muutosten pyörteissä: väestönkehitys, nuorten kasvava pahoinvointi, taloudelliset haasteet ja kiihtyvä digitalisaatio muokkaavat ympäristöämme ennennäkemättömällä vauhdilla. Samaan aikaan haasteet voivat toimia myös uuden kehityksen moottorina. Mitä jos nämä murrokset voivat auttaa meitä rakentamaan tehokkaampaa yhdenvertaisempaa ja joustavampaa tulevaisuuden koulutusta?
Pääsin pohtimaan tätä ajankohtaista aihetta puheenvuorossani Educa-messuilla: Miten digitalisaation avulla voidaan vastata koulumaailman haasteisiin – ei lisäkuormituksella, vaan helpottamalla oppimisarkea ja luomalla kestäviä ratkaisuja?
Kasvavat tarpeet, vähenevät resurssit – teknologia osana ratkaisua
Samalla kun oppijoiden tarpeet monipuolistuvat, koulutuksen järjestäjät ovat ottaneet käyttöön uusia tukimuotoja ja lisänneet koulutuksen resursseja. Tämä on vaatinut lisää henkilökuntaa ja lisännyt kirjaamisen määrää, mikä tuo opettajan työhön yhä lisää kuormittavuutta ja vie aikaa opetukselta. Tilannetta vaikeuttaa entisestään se, että osaavaa henkilökuntaa on yhä vaikeampi saada, ja opettajat kuormittuvat jatkuvasti kasvavien vaatimusten sekä lisääntyneen nuorten pahoinvoinnin vuoksi. Tämä kierre heijastuu väistämättä myös oppijoihin, ja voi johtaa nuorten jaksamisen ja oppimistulosten heikentymiseen. Lopputuloksena opettajilla on yhä vähemmän aikaa kohdistaa henkilökohtaista huomiota oppijoille – juuri sille asialle, joka voisi ehkäistä monia ongelmia jo varhaisessa vaiheessa.
Kun teknologia on osa yhteistä matkaa ja toimintatapoja, se voi avata ovia aivan uudenlaiseen oppimisen ja opettamisen maailmaan. Digitalisaatio tarjoaakin arvokkaita keinoja opettajien työtaakan keventämiseen ja kuormittavien rakenteiden yksinkertaistamiseen. Erilaisten työkalujen avulla voidaan esimerkiksi tukea oppimisen suunnittelua, yksilöllistää oppimispolkuja ja sujuvoittaa arjen hallintaa. Näin voidaan vapauttaa opettajille enemmän aikaa keskittyä siihen, mikä on kaikkein olennaisinta: oppijoiden tukemiseen ja heidän kohtaamiseensa.
On tärkeä muistaa, että digitaaliset välineet eivät ole vain irrallisia työkaluja, joilla toimintaa kirjataan tai seurataan. Niiden avulla voidaan aidosti tehostaa toimintaa, helpottaa arkea ja ennen kaikkea tukea yhdenvertaisuutta, eli varmistaa, että jokaisella oppijalla on tasapuoliset mahdollisuudet oppia ja menestyä.
Standardoiduista ratkaisuista koulutuksen kehityksen kivijalka
Uusien asioiden äärellä on myös luonnollista kohdata epävarmuutta. Teknologian hyödyntämistä opetuksen järjestämisessä ovat hidastaneet tiedon käyttöön ja jakamiseen liittyvät huolet sekä yhtenäisten toimintatapojen ja standardien puute.
Koulumaailman tulevaisuus rakentuukin vahvasti standardoituihin ratkaisuihin, jotka helpottavat arkea ja varmistavat yhdenvertaisuuden toteutumisen jokaiselle oppijalle. Esimerkiksi oppimisen tuen uudistuksessa tueksi tarvitaan standardoidut ja kevyemmät prosessit, jotka varmistavat enemmän aikaa opetukselle.
Kun opetusteknologian kolme tasoa – oppilashallinto, opetuksen suunnittelu ja opetuksen sovellukset, kuten digitaaliset oppimateriaalit – perustuvat standardoituihin ratkaisuihin, arjesta muodostuu saumaton kokonaisuus. Teknisestä näkökulmasta tarkasteltuna useat palveluntarjoajat ovat jo tarttuneet tähän haasteeseen, ja esimerkiksi Opetushallitus on tuonut käyttöön kansallisen standardin palveluihin kirjautumiseen.
Nyt katse tulisikin kääntää myös arkeen käytännön tasolle. Yhteiset tavoitteet, selkeät toimintamallit ja yhtenäiset oppimispolut luovat kaikille – niin opettajille, oppijoille kuin huoltajille – turvallisen ja ymmärrettävän opetuksen rakenteen. Kun arjessa on selkeitä, yhtenäisiä käytäntöjä, epävarmuus ja kuormittavuus vähenevät.
Esimerkiksi oppimispolkujen digitaalinen seuranta mahdollistaa sen, että oppija voi edetä omaan tahtiinsa ilman, että jokainen opettaja joutuu itse miettimään miten hän missäkin tilanteessa toimii ja eriyttää opetusta. Samoin automaattisesti tallentuva tieto keventää kirjaamiseen kuluvaa aikaa ja helpottaa opintojen etenemisen seuraamista kaikille osapuolille esimerkiksi henkilökohtaisen oppimispäiväkirjan avulla. Kun taas huoltajat pystyvät säännöllisesti seuraamaan oppimista, heillä on parempi mahdollisuus puuttua mahdollisiin haasteisiin kotona, mikä tukee hyvinvointia ja oppimista myös koulussa.
Yhtenäiset vakiintuneet käytännöt niin teknologian kuin arjen tasolla luovat näin pohjan yhdenvertaisille, sujuville ja tehokkaille opetusarjen prosesseille, jotka tukevat sekä opettajia että oppijoita. Digitalisaatio on se voimavara, jonka avulla koulumaailman arkea voidaan eri toimijoiden määrätietoisella yhteistyöllä uudistaa. Tulevaisuus tarjoaa mahdollisuuden, ja nyt on juuri oikea hetki tarttua siihen yhdessä.