Moni saattaisi sanoa, että opetusalalla on puhuttu samoista asioista jo vuosikaudet, mutta edistystä tapahtuu tuskallisen hitaasti. Tämä on varmasti monelta osin totta ja turhautumisen määrä on suuri. Kuluvana vuotena muun muassa opettajien arki ja opetuksen digiloikka nousivat niin laajaan keskusteluun, että ehkä ensi vuonna niistä on jo pakko puhua ratkaisukeskeisesti, pelkän ongelmien esiin tuomisen sijaan.
Nostan tässä kirjoituksessa esiin kolme teemaa, joiden kehittymistä tulen itse seuraamaan erityisellä mielenkiinnolla vuonna 2023.
1. Opettajien jaksaminen
Opettajien jaksamisesta on puhuttu jo pitkään. Syyksi on usein nostettu ne epämääräiset asiat, jotka vievät aikaa perustyöltä eli opettamiselta, sekä riittämättömät resurssit.
OAJ:n puheenjohtaja Katarina Murto kertoi yhteisessä podcastissamme, että yhteiskunta ja sen odotukset ovat olleet isossa muutoksessa ja koulutuspolitiikka ja sen merkitys ovat muuttuneet matkan varrella todella paljon. Sama teema näkyy myös Wilman teettämän, kevään 2022 Opettajakyselyn tuloksissa: opettajan työstä nautitaan, mutta kasvanut työn kuormittavuus heikentää palautumista.
Tämä on varmasti edelleen pinnalla myös ensi vuonna, eikä yhtä helppoa ratkaisua ole olemassa. Ratkaisuhakuisia avauksia on kuitenkin alkanut nousta hiljalleen esiin.
- Pitkään kritisoitu inkluusio on ottanut askeleita eteenpäin kompromissikeskustelujen kautta, joissa inkluusiota ei enää nähdä itsessään ongelmana. Myös Katarina Murto korosti haastattelussamme, että tavoite inkluusiossa, eli kaikille yhteisessä ja yhdenvertaisessa koulussa on ollut hyvä, sillä sen tarkoituksena on vahvistaa yhdenvertaisuutta. Haasteeksi on tunnistettu lähinnä rahoituksen riittämättömyys inkluusion toteuttamiseksi vaaditulla tavalla.
- Opettajan työssä on myös alettu tunnistamaan osa-alueita, jotka tulisi ulkoistaa täysin uusille ammattiryhmille, kuten ‘vastuuaikuisille’, jotka toimivat yhtenä tukipisteenä lapsella tai nuorelle, kun siihen on tarvetta. Podcastissamme vieraana käynyt opetusministeri Li Andersson korosti kuulleensa koulukiertueensa aikana vahvaa viestiä siitä, että jos hyvinvointi ei ole kouluyhteisössä kunnossa, asia tulee näkymään myös oppimistuloksissa ajan myötä.
- Myös avaukset ryhmäkokojen ja henkilöstömäärien kirjaamisesta lakiin ovat nousseet esille.
Näistä nostoista löytyy varmasti ratkaisun siemeniä. Uskaltaudun sanomaan, että resurssien ollessa edelleen ensi vuonnakin rajalliset, meidän tulisi kääntää katsetta myös erilaisen tallennetun tiedon hyödyntämiseen ennaltaehkäisevässä työssä.
2. Teknologia ja tieto tukemassa ihmistä
Tiedolla johtamisen termi alkaa olla jo hieman kulunut, vaikka todellisuudessa siihen aikakauteen ei ole juurikaan vielä siirrytty. Pohjimmiltaan kyse on siitä, miten teknologian avulla voitaisiin tukea ihmisten toimintaa, esimerkiksi varhaisessa puuttumisessa ja johtamisessa.
Lue miten oppimisanalytiikka toimii tiedolla kasvattamisen tukena
Suomessa on valtava määrä erilaista dataa, jota jo nyt voitaisiin hyödyntää kattavammin. Hyppäys tiedon hyödyntämiseen kokonaisvaltaisesti on osoittautunut niin laajaksi tehtäväksi, että sitä ei ole vielä käytännössä saatu kunnolla liikkeelle.
Onneksemme eri puolilla Suomea on lähdetty palastelemaan tätä isoa kokonaisuutta pienempiin osiin. Erilaiset kehityshankkeet, joissa tähdätään esimerkiksi koulupoissaolojen vähentämiseen, sekä opettajan työkuorman tai oppijan koulunkäynnin kuvaamiseen, tuovat esiin konkreettisia esimerkkejä siitä, miten teknologia voi tukea ihmistä vaikeiden kokonaisuuksien näkyväksi tuomisessa ja parempien päätösten tekemisessä.
Samaan aikaan ollaan myös luomassa täysin uusia tietolähteitä, kuten valtakunnallista opettajarekisteriä, joka toteutuessaan voisi antaa jälleen uusia mahdollisuuksia tukea ja helpottaa opetusmaailman ammattilaisten arjen työtä. Nähtäväksi jää, pystytäänkö tätä hyödyntämään myös laajemmassa kontekstissa, jolloin uusi tietolähde nähtäisiin yhtenä osana isompaa, jo olemassa olevaa palapeliä.
3. Digitalisaatio opetuksessa
Opetuksen digitalisaatiolle on asetettu tavoitteita valtakunnan tasolla jo ainakin 90-luvun puolivälistä, ja tällä hetkellä aihe on ajankohtaisempi kuin koskaan. Ympäröivät olosuhteet ovat vaihdelleet viime vuosina, ja emme ole voineet välttyä erilaisten teknologioiden tuomiselta yhä laajempaan käyttöön opetuksessa. Opetussuunnitelmaan on lisätty paljon asioita teknologiaan ja myös sosiaaliseen mediaan liittyen.
Samalla digitalisaation pohjimmaiset haasteet tuntuvat kuitenkin pysyvän edelleen mukana tiukasti. Näitä ovat muun muassa teknologian tuominen opetukseen päälleliimattuna tai suorana kopiona olemassa olevasta materiaalista, sen sijaan, että digitaaliset ratkaisut aidosti tukisivat opetusta ja oppimista. Sosiaalipsykologi ja Someturva-palvelun perustaja Suvi Uskin mukaan digitaalisuuden kritiikki kuuluisi myös osaksi opetusta. Hänen mielestään suunnittelussa pitäisi huomioida se, tuoko digitaalisuus aidosti jotakin lisää vai onko se esimerkiksi vain halvempi ratkaisu.
Poikkeuksiakin kuitenkin onneksi löytyy, ja teknologiaa tuodaan mukaan opetusmaailmaan yhä onnistuneemmin. Muun muassa digitaalinen kompassi näyttää suuntaa digitalisaation kehitykselle.
Aihe nousee toivottavasti yhä laajempaan tarkasteluun, ja ensimmäiset tutkimukset ovatkin jo herättäneet keskustelun siitä, tukeeko digitalisaatio oikeasti oppimista. Tämä pakottaa meidät miettimään vastauksia kysymyksiin:
- Miksi me tuomme digitalisaatiota opetukseen?
- Mitä parannuksia sillä todellisuudessa haetaan?
Toivonkin, että ensi vuonna näemme rakentavaa keskustelua siitä, millainen on “perinteisen opetuksen” sekä digitaalisten palveluiden yhteiselo, jossa eri näkökulmat tukevat toinen toistaan ja tuottavat yhdessä entistä parempaa oppimista.
Virhe! Tietoja ei voitu hakea. Yritä myöhemmin uudelleen.