Kuuntele jakso tästä:
Mihin suuntaan opetusmaailman digitalisaatio on menossa? Kuinka uudet teknologiset ratkaisut voisivat helpottaa opettamista ja oppimista? Tätä pohtii WilmaCastin viidennessä jaksossa Helsingin yliopiston kasvatuspsykologian professori ja tutkija Kirsti Lonka. Hänen tehtävänään on tarjota tuleville opettajille kaikki heidän tarvitsemansa psykologinen sekä vuorovaikutukseen, oppimiseen ja tunteisiin liittyvä osaaminen.
Mitä kuuluu opetusmaailman digitalisaatiolle?
Työssään start-up -yritysten parissa Kirsti on nähnyt paljon kiinnostavia hankkeita, joissa hyödynnetään digitalisaation mahdollisuuksia esimerkiksi robotiikan, pelillistämisen ja sovelluskehityksen kautta. Hänen mukaansa riskinä on kuitenkin se, että ratkaisut ovat liiaksi tiettyyn tarkoitukseen kehitettyjä, vaikka uusien innovaatioiden tulisi toimia lapsilla kouluarjessa laajemminkin. Mikäli start-upit saataisiin mukaan osaksi isompaa koulutuskontekstia, voitaisiin koulutusmaailman ekosysteemiä hyödyntää kokonaisuudessaan.
“Olen seurannut tätä kenttää parikymmentä vuotta ja nähnyt paljon nousuja ja laskuja. Nyt näen paljon lupaavia asioita, mutta olen hieman huolissani Suomen ilmapiiristä koskien yrittäjyyttä, digitalisaatiota ja sitä, miten lapsia tulisi auttaa koulussa tulevaisuuden taidoissa”, Kirsti kertoo.
Kirsti toivookin lisää vuoropuhelua julkisen ja yksityisen sektorin toimijoiden välillä, jotta uusia innovaatiota voitaisiin viedä onnistuneesti käytäntöön.
“Alalla tiedetään mitkä elementit edistävät oppimista, mutta pirstaleisuus on ongelma. Miten startup-yrittäjät saadaan vuoropuheluun julkisen sektorin kanssa? Opettajat, rehtorit ja kaupunkien sekä kuntien toimijat ovat tässä portinvartijoita”, hän toteaa.
Suomessa koulu on hyvin yleissivistävä, ja oppimista ja luovuutta kehitetään yli oppiainerajojen. 85-90% kaikesta oppimisesta on kuitenkin hyvin oppiainelähtöistä, toteaa Kirsti.
”Välineet kehittyvät jatkuvasti ja digitalisaation kehitys on hyvin eksponentiaalista. Ongelma on se, että meidän koulutussysteemi ja pedagogiikka kehittyvät paljon verkkaisempaa tahtia”, hän pohtii.
Lapset ja nuoret kohtaavat opintoarjessaan digikuilun
Opetusmaailmassa on tunnistettu kuilu sen välille, mitä teknologian kehityksessä tapahtuu maailmalla ja mitä koulussa. Kuilun olemassaolon osoittaa Kirstin mukaan esimerkiksi eräs ruotsalainen tutkimus, jonka mukaan lapset käyttävät oppimisessa digiteknologioita itsenäisesti ja jopa salaa, kuten esimerkiksi lähettävät toisilleen kuvia läksyistä.
“Teknologia ei muuta mitään, jos emme muuta pedagogisia käytäntöjä. Vanhempien ja pedagogien tulee mennä sinne missä lapset ovat”, muistuttaa Kirsti.
Nykyään lasten ja nuorten ääni näkyy vahvasti heidän käyttämissään teknologioissa. Nämä teknologiat muuttuvat koko ajan ja niissä voi olla jopa vaikea pysyä perässä.
“Opettaja on tärkeä portinvartija. Hänen tulee olla kiinnostunut kehittämään omaa pedagogiikkaansa, ja tunnistaa, mikä voisi potentiaalisesti edistää omaa opetusfilosofiaa. Tällöin voi yhteistyössä erilaisten teknologiatoimijoiden kanssa kokeilla erilaisia asioita niin, että lapset saavat käyttöönsä uudenlaisia välineitä oppimisen tueksi”, Kirsti toteaa.
Tarkastelun kohteena opettajan oppiminen
Kansainvälisestikin tärkeä aihe tällä hetkellä on Kirstin mukaan opettajan oppiminen. Tutkimuskentällä aiheena ovat muun muassa opettajien lähestymistavat oppimiseen ja tietoon: mitä tieto on, mikä on luotettava lähde, miten argumentoidaan ja mitä oppiminen oikeastaan on. Mikäli opetussuunnitelmia ei saada uudistettua, ainakin työtavat olisi hyvä uudistaa, Kirsti toteaa.
Joissakin kunnissa opettajat oppivat toisiltaan vertaisoppimisen kautta, esimerkiksi jakamalla parhaita opetusvinkkejä. Lisäksi yhteiskehittämisessä eri toimijat kuten kouluyhteisö, opettajat ja oppilaat sekä koulut yhdessä voivat kehittää mielenkiintoisia uusia keinoja tarttua uusiin teknologioihin, innostaa oppilaita ja vähentää rutiininomaista toistoa, hän luettelee. Vertaisoppimisen ja yhteiskehittämisen haastena ovat kuitenkin Kirstin mukaan opettajien lisääntyvät työtehtävät:
“Tehtävien lisääntyessä opettajien on vaikea innostua mistään uudesta, kun yrittää vain selviytyä.”
Kirsti jakaa 3 tulevaisuuden muutostarvetta opettajan jaksamisen tueksi:
- Opettajien koulutukseen ja täydennyskoulutukseen tulee panostaa, sen tulisi olla innostavaa ja opettajien tarpeista lähtevää.
- Kollektiivista koulun kulttuuria tulisi kehittää, myös niin että sitä luodaan sisältäpäin. Opettajien lisääntyviin työtehtäviin tulee tähän liittyen kiinnittää huomiota.
- Teknologiateollisuuteen tulee satsata. Hyviä ideoita tulee tukea, sekä antaa resursseja kehittää niitä. Tärkeää on vuoropuhelu oppimisen tutkijoiden ja yritysten välillä, sillä kehittämisessä tarvitaan tutkimuspohjaista tietoa ja ymmärrystä.
“Tulee myös olla avoin uusille asioille ja uuden oppimiselle – ulkopuolelta saattaa nähdä asiat eri tavalla. Lasten tulee saada innostua teknologiasta, ja heidän innostuksensa voi valjastaa voimavaraksi”, Kirsti lisää.
Millaisia ovat tulevat oppimisen trendit?
Kirstin mukaan meillä Suomessa olisi paljon annettavaa globaalissa opetusmaailmassa ja koulutusviennin parissa. Suomalaisessa koulussa esimerkiksi annetaan riittävästi tilaa lapsen ajattelulle ja leikkimiselle, ja koulupäivät eivät ole liian pitkiä.
“Puhutaan myös, että oppimiseen liittyen tulokset olisivat romahtaneet, mikä ei uusimpien PISA-selvitysten välityksellä kuitenkaan näy. Suomalaiset lapset ovat viiden joukossa tieteen osaamisessa, ja myös ainoat, jotka ovat viiden joukossa myös elämään tyytyväisyydessä”, Kirsti huomauttaa.
Jatkossa tuleekin hänen mielestään kotimaassa varmistaa edelleen riittävät resurssit kouluihin ja antaa tarvittava tuki opettajille. Samalla globaaleille markkinoille tulisi kehittää uudenlaisia ratkaisuja esimerkiksi tekoälyn avulla. Niiden avulla ihmisiä voitaisiin tuoda yhteen vuorovaikutustilanteisiin, sinne missä on tarve.
“Haluan tällaisen sekä että -ajattelun: ei joko teknologia tai kasvokkain, vaan tarvitsemme laadukasta kehitystason mukaista teknologiaa tukemaan saumattomasti arkipäivää”, Kirsti sanoo.
“Teen mielelläni yhteistyötä kaikessa sellaisessa, mikä lisää kokemuksellista yhteisöllisyyttä ja vuorovaikutusta. Haluan käyttää loppuelämäni luovaan innostavaan työhön”, hän päättää.
Kuuntele jakso tästä: