Opettajan jaksaminen kumpuaa kollegoista

Uupumus ajaa miettimään alanvaihtoa

Haljun korona-ajan yksi myönteinen puoli on ollut, että se on auttanut asettamaan asioita tärkeysjärjestykseen.

”Viimeistään nyt pandemian aikana koko yhteiskunta on huomannut, että ei ole oikeastaan tärkeämpää työtä kuin opettajan työ”, Helsingin yliopiston kasvatustieteen professori Katariina Salmela-Aro totesi Maailman suurin opettajien ilta -verkkotapahtumassa helmikuussa.

Tarve löytää keinoja opettajien työssä jaksamiseen on suuri. Opettajien työhyvinvointia vuosikymmeniä tutkinut Salmela-Aro kertoi, että pandemia-ajan tutkimustulokset ovat ennennäkemättömiä – eivätkä mitenkään positiivisessa mielessä:

”Aika on ollut opettajille todella raskas. Opettajien kokema työn imu on laskenut samalla kun työuupumus, erityisesti vakava sellainen, on lisääntynyt.” 

Vakavasti työuupuneiden opettajien määrä oli viime syksynä yli kaksinkertaistunut seitsemään prosenttiin kevään 2020 tasosta. Jonkinasteista uupumusta kokeneiden määrä ”vain” lähes kaksinkertaistui samalla jaksolla 17 prosentista 32 prosenttiin.

”Viime syksynä peräti 61 prosenttia opettajista kertoi kokevansa riittämättömyyden tunnetta työssään”, Salmela-Aro avasi tutkimustuloksia. 

Yksi uusi tutkimustulos on se, että perinteisesti sitoutuneiden ja innostuneiden suomalaisopettajien työn suhtautumisessa on nyt alkanut näkyä kyynistymistä ja negatiivisuutta. 

Salmela-Aro pitää pitkään jatkunutta kuormitusta syynä huolestuttavaan kehitykseen. Moni kokee, että muiden alojen liian pienet resurssit kaatavat työtä opettajien niskaan. Muutoksia ja uusia ohjeistuksia on tullut nopeaan tahtiin. Opettajilta on vaadittu joustoa. Mutta loputtomiin ei voi joustaa.

”Jos kyynisyys nousee, myös opettajien keskeytysintentio kasvaa. Suomessa ei ole tähän varaa”, Salmela-Aro totesi. 

OAJ:n viimesyksyinen tutkimus vahvistaa, että tilanne on vakava. Sen mukaan 57 prosenttia kaikista opettajista oli harkinnut alanvaihtoa viimeisen vuoden aikana. Hanskojen lyömistä tiskiin olivat tuumineet ennen kaikkea varhaiskasvatuksen opettajat, joista potentiaalisia alanvaihtajia oli 63 prosenttia. Peruskoulun opettajista 59 prosenttia oli miettinyt alanvaihtoa.

Yleisin syy uuden uran harkitsemiselle oli työn kuormittavuus, jonka mainitsi 83 prosenttia alanvaihtoa harkinneista. Seuraavaksi yleisimmät syyt olivat työmäärän lisääntyminen ja palkkataso.

Voimaa yhteisöllisyydestä – muun muassa

Tutkimustulosten valossa on luonnollisesti tärkeää panostaa opettajien työhyvinvointiin. Salmela-Aro mainitsi yhtenä vaikeuksista eteenpäin kantavana voimana opettajien yhteenkuuluvaisuuden tunteen:

”Psykologiset perustarpeet voivat toteutua kollegiaalisuuden kautta. Sitä kautta voi vaikuttaa asioihin ja saada onnistumisen kokemuksia – kokea yhteenkuuluvaisuutta ja merkityksellisyyttä.” 

Rehtoreilla on merkittävä rooli siinä, miten innostava ja voimaannuttava kouluympäristö on.

Työhyvinvointi paranee, kun voimavarojen ja työn vaatimusten välinen epäsuhta vähenee. Tähän opettaja voi vaikuttaa itsekin olemalla itseään kohtaan armollinen – itseltään ei pidä vaatia liikaa. 

”Kannattaa keskittyä omiin vahvuuksiin ja olla vertaamatta itseään muihin. Tässä ajassa vähempikin riittää. Pienistä onnistumisista saa olla iloinen”, Salmela-Aro sanoi. 

Hän muistutti myös, että utelias mieli edistää jaksamista. Lisäksi liikunnan ja riittävän unen suotuisat vaikutukset jaksamiseen kannattaa pitää mielessä etenkin pandemia-aikana.

Merkityksellisyys on hyvästä – mutta myös kaksiteräinen miekka

Samassa verkkotapahtumassa Helsingin yliopiston professori Anne Birgitta Pessi painotti, että työn merkitykselliseksi kokemisen edistää työssä jaksamista. Tämä on todettu lukuisissa eri tutkimuksissa. Riippuvuussuhde on olemassa myös toiseen suuntaan.

”Työssä jaksamisen on oltava riittävän hyvällä tolalla, että työn merkityksellisyys pysyy yllä”, Pessi muistutti.

Oppilaat myös tutkitusti kokevat välittävinä erityisesti ne opettajat, jotka kokevat työnsä merkityksellisempänä kuin muut opettajat.

Merkityksellisyyden kokemus ei kuitenkaan ole pelkkä vahvuus.

”Yhden tutkimuksen mukaan on myös niin, että mitä enemmän koet merkityksellisyyttä työssäsi, sitä suuremmassa uupumusriskissä olet”, Pessi sanoo. 

Omasta jaksamisesta huolehtimisen merkitys siis korostuu, kun työ koetaan merkityksellisenä. 

Itsemyötätunnon vaaliminen auttaa Pessin mukaan tässä. Valitettavasti olemme ankarampia itseämme kuin muita kohtaan. Pessi vinkkaa itsemyötätunnon harjoitteesta, joka kannattaa tehdä, kun uupuneena tai stressaantuneena tuntee epäonnistuneensa:

”Mieti silloin, mitä elämänkaaresi rakastavin henkilö sanoisi sinulle siinä tilanteessa.”

Nämä sanat ovat taatusti lohdullisempia kuin itselle osoitettu päänsisäinen puhe.

”Tutkitusti tiedetään myös, että mitä itsetuntoisempi olet, sitä myötätuntoisempi olet muita kohtaan”, Pessi sanoo.

Myötätuntoisuus taas saa tutkitusti aikaan toimivimmat työyhteisöt. Esimerkiksi matemaattisen ratkaisukyvyn on laboratorio-olosuhteissa todettu paranevan lämpimien sosiaalisten kohtaamisten jälkeen.

Empatian tunne muita kohtaan on hyvä asia, mutta se ei riitä. On oltava valmis tekemään tekoja, joissa kollega tulee näkyväksi – tarjota ja pyytää apua arjessa. Etätyö asettaa tässä omat haasteensa. On vaikea tietää, miten kollegoilla todella menee Teamsin toisella puolen.